Persoonallisuuden itsemääräämisoikeus

Henkilön itsemääräämisoikeuden käsite sisältää ensinnäkin henkilön kyvyn puolustaa näkemyksiään tai asemaa tilanteissa, jotka edellyttävät poikkeamista ennalta vahvistetuista säännöistä, varsinkin jos hänen odottamansa toimet ovat hänen moraalisten ja moraalisten periaatteidensa vastaisia. Itse asiassa on kyse arvojen asettamisesta ensisijaiseksi tavoitteeksi ja jos henkilö ei voi vastustaa yleistä mielipidettä tai vakiintuneita stereotypioita, vaikka ne olisivat ristiriidassa hänen "mustavalkoisen" käsityksensä kanssa, niin yksittäisen ihmisen moraalinen itsemääräämisoikeus on kokonaan tai osittain puutteellinen .

Suoritusta ei voida säästää

Jotta ymmärtäisimme kaiken helpommin, katsotaan esimerkki tunnetusta lauseesta "Et voi anteeksi suorittamista". Kuvittele, että teille uskottiin päättää vaarallisen rikollisen kohtalosta, mikä aiheuttaa suurta uhkaa yhteiskunnalle ja vain sinä riippuu siitä, elääkö hän vai ei. Mistä laitat pilkulle? Aiotteko edetä siitä, että jonkun ihmisen elämä on pyhä tai ottaa huomioon tappajauhrien uhrien määrä ja päättää olla vaarantamatta muita ihmisiä menemällä kuolemanrangaistuksen kannattajien ja elinkautisten vankeusrangaistusten puoleen, vaikka sinä itse vihastelet tätä ajatusta? Voitko voittaa omat moraalin käsitykset? Jos kyllä, niin sinulla on ongelmia yksilön itsemääräämisoikeuden kanssa, mikä on olennaisesti yksi vuorovaikutuksen muodoista yksilön ja yhteiskunnan välillä.

Vahvuus tai heikkous?

Yksilön itsemääräämisen psykologia on uskomattoman monimutkainen rakenne, joka sisältää kaikki persoonallisuuden kehityksen prosessit ja siihen vaikuttavat tekijät. Tässä kaikella on rooli: sekä nykyinen elämänkokemus että ympäristön, jossa henkilö on kasvanut, ja hankitut psykologiset piirteet. Yleensä yksilön kyky puolustaa hänen asemaa ilmaistaan ​​kaikissa kolmessa yksilön itsemääräämisessä, nimittäin:

1. Ammattitoiminnan osalta.
2. Suhteessa yhteiskunnassa hyväksyttyihin kanoniin.
3. Määritettäessä oman elämän merkitystä ja päätavoitteita.

Tilastot osoittavat, että jos henkilö on lausunut johtajuusominaisuuksia ja ei kärsi alemmasta monimutkaisuudesta, hänellä ei yleensä ole ongelmia yksilön itsemääräämisoikeuden ja itsensä toteutumisen kanssa. Mutta kun kyseessä on henkilö, joka ei ole varma itsestään, jota lapset ja nuoruus joutuivat erityisen usein hyökkäämään ympäristöstä, on kyseenalaista kyky tehdä valintoja tarkastelematta yhteiskunnassa vallitsevia stereotypioita tai muiden näkökulmien paineita.

Joka tapauksessa persoonallisuuden itsemäärääminen ei ole yksinomaan yksit- täisen subjektiivinen ominaisuus yhdelle henkilölle. Se on täysin suunnattu ulkopuoliselle maailmalle, joka on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja sen vuoksi sillä on keskeinen rooli kehityksen vektorin määrittämisessä.